perjantai 18. huhtikuuta 2014

Samasta puusta


Meissä on jotain samaa. ;)

Omia lapsuuskuvia on mielenkiintoista katsella. On hauska huomata, että noissa lapsissa on joitain samoja piirteitä kuin itsessä. Tiettyjä ilmeitä, asentoja, juttuja ja kasvonpiirteitä. Monet sanoo, että meidän lapset on niin samannäköiset, mutta itse en aina näe sitä. Sen sijaan omien vauvakuvien jälkeen huomaan aika selkeästi Pojussa minut ja neidissä lasten isän. Tosin välillä taas Poju muistuttaa tosi paljon setiään ja välillä taas omaa pikkuveljeäni pienenä. Neidistä taas vauvana tuli mieleen oma setäni, mutta isänsä piirteet tytöllä on vahvasti.

Poju ja minä n3kk

Minä ja Poju 1v

Siitä tulee jotenkin hyvä mieli, kun huomaa, että omissa lapsissa on osa minua. Ja tietenkin heissä on, mutta kun sen huomaa ihan konkreettisesti niin tulee hyvä mieli siitä, että minä jatkun. Jos joku ymmärtää? :D

Minua itseäni on aina lapsena sanottu äitini näköiseksi ja kun katselen kuvia niiltä ajoilta, kun äitini oli parikymppinen, niin huomaan kyllä yhdennäköisyyden. Ja se tuntuu hyvältä. Minusta on ihanaa näyttää äidiltäni, joka on hirmuisen rakas itselleni. Ja me viisi sisarusta ollaan ainakin lapsena oltu tosi samannäköisiä, ja ollaan kyllä edelleen, mutta omasta mielestäni nyt vanhempana piirteet alkaa muuttua hiljalleen eri suuntiin. Tai sitten en vain itse enää näe sitä.


Hauskoja nämä näköisyysjutut. Minkähän näköisiä nuo pikkuiset on isompana? Onko Poju isompana kuin veljeni, kuin isänsä, setänsä vai aivan omanlaisensa? Lasten isällä ei ole yhtään siskoa, joten en osaa edes kuvitella, miltä neiti isänsä piirteillä tulee isona näyttämään. Omia kauniita lapsia kuitenkin. <3




perjantai 11. huhtikuuta 2014

Arvonnan voittajat


Sylvanianfamilies-arvonta on nyt päättänyt.
Teitä oli ihan huikea osallistujamäärä! Kiva, että arvonta oli mieleinen. :)

Arvoin voittajat random.org sivulla ja ihanat paketit menee:

Rantasetin voitti Minna!
Ja telttasetin Siili!

Teidän sähköpostit oli jo kommentissa, joten pistän teille viestiä. Käykää kurkkaamassa. :)

Kiitos kaikille osallistujille ja pr-toimistolle palkinnoista. :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Neiti 15kk


Tuo meidän ihana tuittupää on jo 1v3kk. Jo muka niin iso tyttö, mutta silti niin pikkuruinen, aina äidin pieni vauva. Naapuri yhtenä päivänä totesi, että kylläpä se jo kävelee hyvin, kun neitokainen pisteli menemään metsässä, eikä piitannut kumpareista ja kohonneista juurista pätkääkään. Pikaisesti totesin, että joo, on se jo hetken aikaa kävellyt. Tarkemmin mietittynä jo puoli vuotta. Tässä vaiheessa tajusin, että aika hurjaa. Siitä on jo abauttirallaa puoli vuotta, kun tuo minun pikkuinen pellavapää otti ensiaskeleensa ja nyt se vauva on kasvanut siitä jo hurjasti. Juoksee veljensä perässä, kipittää menemään ulkona ja pomppii tasajalkaa kikatellen.




Neiti on äärimmäisen tulinen tyttö. Hän kun suuttuu, niin isoveljelle ei jää mitään armoa. Hän huutaa, murisee, ärähtelee ja murjottaa. Ja sitten taas nauraa kikattaa, kiljuu riemusta ja svengaa mainosmusiikkien tahtiin. Niin ihana, silloinkin kun suu on mutrulla ja mikään ei huvita. Oma pieni Pikku-Myy, prinsessa mutrusuu.

Sanoja alkaa hiljalleen karttua, mutta mikään kovin puhelias tyyppi neiti ei ole. Kaiken, kun saa melko helposti sillä, että hieman kitisee ja osoittaa tahtomaa. Tähän mennessä sanalistalle on karttunut monet eläinten ääntelyt, kuuma, puuro, Kaapo, tööttööt, titta (tutti), täti, tadaa!, vauva, oho ja tänään uusimpana auto. :)




Tuo höppänä rakastaa ulkoilua, mutta vihaa hiekkalaatikkoa, kiikussa voitaisiin keinua koko päivän, ja liukumäki on myös aika pop. Kirjat on parasta, piirretyistä Kaapo, jugurtti on herkkua ja juustoa tuo voisi syödä vaikka koko kimpaleen. Sukat menee jalkaan itse, samoin pipo ja hanskat. Housuja puetaan nurinkurin ja paidoista parhaimmissa on kissa tai pupu. Äidin syli on paras paikka ja yhä edelleen kahden aikoihin yöllä, tuo pienokainen kömpii viereen nukkumaan. Enkä aio kieltää. Kohta sekin aika vierähtää, eikä kukaan enää kiehnaa lähemmäs ja lähemmäs.



Neiti pikkuruinen on vaan niin rakas, oma pieni tyttäreni ja sitä on vieläkin vaikea käsittää. Ihana höppänä naurusuu. Rakas ja tärkeä meille kaikille. Nyt pieneksi hetkeksi toivoisin ajan pysähtyvän, tässä hetkessä haluaisin elää hieman kauemmin. Tässä iässä, näiden höppänien keskellä. Ihanaa aikaa. <3


torstai 3. huhtikuuta 2014

Ihana nalleperhe + arvonta!







Meille tuli eilen kiva paketti yhteistyön merkeissä: Sylvanian families-sarjan nalleperhe ja auto. Lapset oli näistä ihan suurinnoissaan! Poju haukkoi henkeä, kun avasi pakettia ja neiti katseli nalleja monta tuntia putkeen kikatellen. Riitaakin näistä on jo tullut, mutta Poju onneksi ymmärtää jakaa siinä vaiheessa, kun sisko alkaa murjottaa. :D

Perhe on tietenkin nimetty meidän mukaan ja Poju jaksaa innoissaan selittää, kuinka Poju-nalle saa ajaa autoa ja muut nallet menee istumaan taakse. Nallet saa kuulemma lainata meidän kotia ja asua meillä, kun niillä ei ole omaa kotia ja nalleilla on koko ajan nälkä, sillä paketin mukana tullut hampurilainen katosi sen saman tien, kun paketti avattiin...



Lapset tykkää ja äiti myös. Sylvanian families-perheita löytyy vaikka minkälaisia ja joskus täytyy kyllä kotiuttaa joku toinenkin suloinen perhe. Ja ehkä metsästää kirpparilta joku kiva nukkekoti. :) Lelut sopii mielestäni mainiosti jo tämmöiselle yksivuotiaalle ja siitä eteenpäin niin pitkään kun vain lelut kiinnostaa. Ainakin meillä upposi niin pienempään kuin isompaankin. ;)

Luvassa olisi myös arvontaa, joten myös joillakin teistä olisi nyt mahdollisuus saada söpöjä eläinhahmoja lapsille!


Arvottavana on siis kaksi tuotetta, jotka arvotaan erikseen. Telttaretki ja Rantapakkaus. 
Arvontaan voi osallistua kuka tahansa kommentoimalla tähän postaukseen kumman paketin toivoisi voittavan. 
Anonyymit lisätkää myös sähköposti. 

Osallistumisaikaa on torstaihin 10.4 klo 23.59 saakka.
Ilmoitan voittajan perjantaina.
Onnea! :)