...ja värikäs

Nyt en kyllä voi todeta muuta kuin sairaan nopee! 
Lähetin tilaukseni Taaperokauppaan eilen ja tänään vaatteet jo odottelikin postilaatikossa. Nykyään postimyynti taitaa ollakin nopeampaa kuin itse kaupassa käyminen. Kelpaa! ;) Nyt vain harmittaa, että itse malli makaa vaunujen syövereissä, enkä pääse fiilistelemään vaatteita hänen päällään.

Jos joltakin on jäänyt huomaamatta edellinen postaus niin käykääpä kurkkaamassa, sillä siellä on alennuskoodia kyseiseen nettikauppaan.

Sairaan nopee osaa olla myös tuo meidän Salama-Santeri, joka ehtii tehdä tuhoa jo sotkua ihan joka nurkkaan. Perusleikki (niin meillä, kuin varmasti monilla muillakin) on paiskoa kaikki pöttilaatikon pötit pitkin keittiönlattiaa. Ikinä ne ei Pojun käsien kautta mene takaisin sinne laatikkoon, mutta kun äiti saa ne sinne kerättyä, on ne pian taas levitettynä.

Ennen lempparipuuhaa oli tyhjentää eteisenhyllyn pikkukengät. Siis kengät, jotka vasta odottelee Pojun jalan kasvua ja ja kävelytaitoa, ja jotka on siihen jätetty esille koristeeksi. Poju nuoleskelee ja imeskelee jokaisen kengän vuorollansa ja paiskaa sitten lattialle. Namsk! Nyt kengät on saanut paremman paikan lipastonpäältä, jonne ei pikkukädet taida ylettyä vielä moneen vuoteen.

Tänään tuholaisen tuhotyönä oli levittää meidän kaikki Lostin tuotantokaudet koteloineen lattialle. Äiti siivosi ja poika sotki, taas. Lostit etsii paikkaa korkeammalta.
Tästä talosta löytyy yksi laatikko, jota saisi ilomielin kumota, tonkia ja järsiä sisältöineen, mutta mikä siinä on, että se lelulaatikko pysyy koskemattomana, mutta kaikki muu on yltäpäältä kuolassa? Ehkä pitääkin alkaa säiliö niitä omia tavaroita siellä lelulaatikon syövereissä.